5+1 vinkkiä koiran kanssa vaeltamiseen

Alle kolmekiloisen koiran kanssa retkeillessä ei tule mieleen, mitä kaikkea koiraretkeilyssä normaalisti täytyy ottaa huomioon. Siksi tämä juttu ei perustu Maisaan. Tämän jutun vinkit ovat peräisin Minna Lumirakeelta, jolla on parinkymmenen vuoden kokemus vaeltamisesta koiran kanssa. Minna piti aiheesta luennon Partioaitan klubi-illassa viime tiistaina.

1. Ota huomioon vuodenaikojen tuomat haasteet. Talvella pakkanen uhkaa alusvillattomia koiria. Kevättalvella upottava lumi käy raskaaksi varsinkin lyhytjalkaisille roduille. Keväällä joet tulvivat, joten koiran on oltava joko riittävän suuri ylittämään ne itse tai riittävän pieni kannettavaksi. Luonto taas tulvii silloin eläinten poikasia, mikä voi tehdä riistaviettisten koirien kanssa reissaamisesta raskasta. Kesällä varsinkin ryttykuonot saattavat kärsiä helteestä – hyttysistä kärsivät kaikki.

“Joskus on porokoirakin ollut niin hyttysten syömä, että se on naamasta näyttänyt ihan shar peilta.”

Erityisesti syksyyn liittyviä hankaluuksia ei tullut esille ollenkaan. Voitaisiinko se julistaa koiraystävällisimmäksi retkeilykuukaudeksi?

2. Vaihda nappulat ja BARF-ruoat kuivaliharouheeseen. Kuivaliharouhe on erittäin ravitsevaa, kevyttä ja pieneen tilaan pakkautuvaa. Siksi se on grammanviilaajan ykkösvalinta pitkille reissuille. Minna näytti esimerkkinä 12-vuotiaan Lumo-porokoiran viikon ruoat nappuloina ja kuivaliharouheena, ja ero oli melkoinen: kuivaliha painaa 980 grammaa, nappulat 3080 grammaa. Tilavuudessakin on selvä ero:

20170314_211205.jpg
Sama Four Seasons (nyk. Meru) -reppu täytettynä viikon nappuloilla (vas.) ja viikon kuivaliharouheella (oik.).

Uutta ruokavaliota ei missään tapauksessa saa aloittaa kertarysäyksellä vasta vaelluksella, vaan siihen pitää totuttaa pikkuhiljaa. Herkkävatsaisille koirille kuivaliha ei totuttelustakaan huolimatta välttämättä sovi. Kuivaliharouhetta myydään eläinkaupoissa, ja sitä voi valmistaa myös itse.

3. Jos koira osallistuu tavaroiden kantamiseen, valitse sen reppu huolella. Nämä kolme vaatimusta repun pitää täyttää: paino kohdistuu eteen (ei kuten hevosten satulalaukut, jotka ovat keskellä selkää tai jopa takana), laukut eivät roiku matalalla, ja koiran lavat saavat liikkua vapaasti. Vasta näiden jälkeen voidaan keskustella muista ominaisuuksista kuten vedenpitävyydestä, väristä tai laukkujen irrotettavuudesta.

IMG_20170316_113444
Vas. ylä: Tämä reppu roikkuu Lumolla aivan liian alhaalla ja on pahasti lapojen tiellä. Se voi kuitenkin sopia jollekin toiselle koiralle. Oik. ylä: Lumon normaalisti käyttämän repun etureuna on viistetty, mikä takaa hyvän liikkuvuuden etujaloille, ja se myös istuu täydellisesti. Vas. ala: Tämä reppu istuu Lumolle ihan hyvin, se on vedenpitävä ja siinä on irrotettavat laukut. Se on kuitenkin tilavuudeltaan aika pieni. Oik. ala: Tämä reppu istuu ihan kohtuullisesti. Kantokahva voi tulla tarpeeseen esimerkiksi jokien ylityksessä.

Minnan mukaan nyrkkisääntö koiran kantaman kuorman kokoon on maksimissaan kymmenen prosenttia koiran painosta. Silti kahdenkymmenenkin prosentin kuormat kuulemma ovat melko tavallisia.

4. Perusvarusteilla pärjää. Repun jälkeen koiran varustelistalla ei ole mitään kovin yllättävää: hihna ja valjaat tai kaulapanta, kuppi syömistä ja juomista varten, säänaroille koirille vaatteita (tarvittaessa myös tossut), ensiaputarvikkeita (tassurasvaa, koirien kipulääkettä, sidetarpeita, kyypakkaus) sekä joku visio nukkumisjärjestelyistä. Minnan porokoira nukkuu askeettisesti omalla makuualustanpätkällään, Maisa taas vaatii päästä minun makuupussiini pilaamaan meidän molempien yöunet. Joku nukkumapaikka pitää kuitenkin olla mietittynä, sillä voi veljet, että harmittaisi lähteä kotiin, kun musti ei mahtunutkaan pieneen putkitelttaan.

20170314_211454
Kyllä, se on koirien makuupussi!

5. Varaudu yllätyksiin. Ihmisenä sitä ei tule ajatelleeksi, kuinka koiran näkökulmasta uusia ja jännittäviä asioita retkillä voi tulla vastaan. On kahisevia telttoja, valtavia rinkkoja, hurjia riippusiltoja (Oulanka, Repovesi), jännittäviä villieläimiä ja jääkylmänä pauhaavia jokia (Lappi). Jos haluaa pelata varman päälle, koira kannattaa tietysti tutustuttaa uusiin asioihin ennen vaellusta. Esimerkiksi teltan voi pystyttää kotiin tai koiraa voi totuttaa pikkuhiljaa kylmään veteen.

“Sitä vaan mietin, että mitenköhän niitä riippusiltoja voisi harjoitella etukäteen. Että pitääkö lähteä koiran kanssa Flowparkiin treenaamaan?”

Toinen vaihtoehto on toimia niin kuin Minna (ja minä), eli pakata koira mukaan ja lähteä. Silloin täytyy kuitenkin olla valmis ratkaisemaan ongelmat tien päällä, mikä saattaa maksaa aikaa, vaivaa ja rahaa. Musti saattaa esimerkiksi kieltäytyä joen ylityksestä  (reittimuutos) tai haukata rauhoitetun eläimen (hinnasto).

+1. Kaikki normaalikuntoiset koirat voivat vaeltaa. Jos koira on terve, normaalikuntoinen eikä aivan elämänsä alku- tai ehtoopuolella, ei ole yhtäkään hyvää syytä jättää sitä kotiin. Koirien kanssa retkeileminen on sitä paitsi kivaa!

“Koira on paras mahdollinen vaelluskumppani, sillä se ei koskan valita. Ei edes suunnistusmokista!

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: